Sisällön tarjoaa Blogger.

Reittisekoilua - yöt 97-126. El Puerto de Santa Maria, Mijas, Malaga, Nerja, Santa Pola, Barcelona, Costa Brava...

 

 

Ihan ekaksi pitää sanoa, että se mitä viimeksi kerroin meidän tulevasta reittisuunnitelmasta (vai kerroinko tästä jo?) jäi toteutumatta. Meidän reitille ei siis osukaan enää pohjoista Portugalia, eikä Santiago de Compostelaa, koska sinne oli luvattu niin hyytäviä ilmoja. Vaikka me ollaankin hulluja, ei olla kuitenkaan niin hulluja, että oltaisiin vaihdettu Espanjan aurinkoisen lämpimät kelit kevyttoppatakkeihin ja märkiin koiriin. Hell no!


Me siis lähdettiin hiljalleen kiipeämään kohti Kemiönsaarta, mutta riittävän monen pysähdyksen taktiikalla. Jopa niin monen, ettei tiedetä vieläkään, millaista reittiä loppupelissä mennään. Eihän me mitään ennustajia olla.

 

Mainitsen tähän alkuun myös sen, että ollaan oltu nyt 41 yötä putkeen erilaisissa puskaparkeissa ympäri Espanjaa, eikä siis olla tuona aikana käytetty penniäkään rahaa yöpymisiin. Katolla olevan aurinkopaneelin lisäksi Barcelonan Bauhausista hankittu liikuteltava aurinkopaneeli (omalla akullaan) on mahdollistanut tämän. Meidän ei siis ole tarvinnut mennä piuhan päähän pitkään pitkään aikaan, vaan ollaan todella voitu kulkea omia polkujamme huoletta. 

 

Urbanovan rannalla nautitut upotetut skumpat ;)
 

 

Mutta asiaan taas, viimeinen kuukausi ollaan kaasuteltu jotakuinkin näin:


- Yöt 97-105. Mehän viivyttiin El Puerto de Santa Marian rantapuskassa kaikkiaan kokonainen viikko, joka on selkeä ennätys reissun aikana - ei nimittäin olla aiemmin jämähdetty paikoillemme noin pitkäksi toviksi. Oltais me voitu nautiskella pidempäänkin, mutta monta päivää pauhannut tuuli teki tehtävänsä, ja pakotti vaihtamaan maisemaa. 

 

Kävin kuitenkin kampaajalla, kuten mainitsin tässä postauksessa, ja kun pelkän leikkauksen lisäksi halusin pikkuisen raitojakin, jouduin hieman jännittämään. Google kääntäjä -appin avulle ei vaaleaan päähäni kuitenkaan ilmaantunut esimerkiksi mustia raitoja, joten hommahan hoitui oikein näppärästi. Rohkeasti siis vain, vaikkei yhteistä kieltä olisikaan! 

 

El Puerton jälkeen siirryttiin kohti seuraavia kisoja, mikä meidän tapauksessa tarkoitti Mijasin vuoripuskaa. Oltaispa tiedetty sukeltavamme ojasta allikkoon - siellä nimittäin vasta tuulikin!

 

El Puerto de Santa Maria.

 
Mijasin tuulissa pipollekin oli käyttöä.

- Yöt 106-114. Vaikka tuulet olikin järkyttäviä, oli kisojen takia oikeastaan pakko viipyä Mijasin vuoripuskassa 6,5 yötä. Yllättävä puolikas yö tulee siitä, että kuudennen ja seitsemännen yön puolivälissä oli viimein luovutettava. Vaikkei nyt ihan vuoren reunalla oltukaan, koko auton keinuminen tuulessa oli sen verran pelottavaa, ettei nukkumisesta yksinkertaisesti tullut mitään. Silmät väsyneinä ja puoliunessa valuttiin vuorenrinteiltä sysimustaan yöhön, mutta onneksi Malagan tuttu ja turvallinen rantapuska Sacaba -beachillä oli sen verran lähellä, että suoriuduttiin sinne nippa nappa. 

 

Pari yötä Sacaba -biitsillä, ja lähdettiin tutustumaan Nerjan alueeseen, joka näyttäytyikin taas varsin viehättävänä pienenä kaupunkina. Jälleen kerran oltais mielellämme tutustuttu paikkaan pintaraapaisua syvemmältä, mutta lähes tyhjästä rantapuskasta tuli valitettavasti heti aamutuimaan häätö meille noin kymmenelle autolle. Onneksi saimme kuitenkin nukkua yön rauhassa, eikä sakkolappuja kirjoiteltu kenellekään. Pakko myöntää, että välillä sitä tuntee itsensä aivan lainsuojattomaksi, mutta onneksi selkänahka on parkkiintunut reissun edetessä huomattavasti😅...


Ai kytät? Okei...

 

Ennen siirtymistä Adran kautta Villaricosiin, käytiin tutustumassa todella valokuvaukselliseen pieneen vanhaan kylään nimeltään Frigiliana. Mikäli haluat tutustua kylään vielä meitä paremmin (suosittelen), muutaman tunnin visiitti ei välttämättä riitä, vaan varaa aikaa yksi kokonainen päivä ainakin. Kirjoitan Frigilianasta muuten vielä erikseenkin blogissa, sillä se on yksi suosikkipaikoistamme.

 

Kannattaa käydä Frigilianassa...

...se on aivan ihana!

 

Villaricos -kyllä vastaavasti taas oli camppereita ajateltu kivasti näin off seasonin aikaan. Sieltä löytyi itse asiassa muutamiakin valtavia parkkiksia aivan rannalta, joissa yöpyminen oli luvallista ja autojakin ainakin useita kymmeniä. Joten, mikäli liikut matkiksella ylös tai alas Espanjan itärannikkoa, kannattaa ehdottomasti ottaa stoppi tolle alueelle. Ei näitä luvallisia paikkoja ole yhtään liika ja siksi veikkaankin, että piskuinen Villaricos teki ihan hyvän tilin lukuisista camppereista, jotka tuolla alueella majoittui. Me viihdyttiin kaksi yötä, kunnes levottomat jalat teki taas tepposet.

 

Tuon jälkeen notkuttiin yksi sateinen yö Alcázaresin golfkentän vieressä kadulla (oli luvallista), ja toinen yö Santa Polassa rantapuskassa. Santa Pola oli taas erittäin upea kohde, mutta poliisit oli turhan tarkkoina siitä, ettei edes kiiloja tai aurinkopaneeleja laitettu esille tai käytetty. Muuten tähän aikaan vuodesta siellä sai viettää yönkin, me jäätiin yhdeksi.

 

- Yöt 115-119. Santa Polasta siirryttiin ehkä viisi kilsaa Urbanovan rantapuskaan, jossa sai myös aivan luvan kassa yöpyä tähän aikaan vuodesta. Itse asiassa tuolla oli kaksikin rantapuskaa lähes vierekkäin, ja molemmat jotakuinkin täynnä camppereita. Koska ilmat oli (mikäli tuulia ei lasketa) lähes täydelliset, nautittiin rantaelämästä koirien kanssa kokonaista viisi yötä. Lämpöä riitti, kävin lenkillä, käytettiin Bandy merkkihuollossa, jossa muuten kehuivatkin autoa erittäin hyväksi. 

 

Alicanten kaupunki jäi valitettavasti meiltä väliin (vaikka kuinka yritettiin), sillä Bandyllä on kuitenkin sen verran kokoa, ettei sitä mihin tahansa pysty parkkeeraamaan. Alicante oli todella kaunis ja vehreä, sekä vaikutti oikein miellyttävältä muutenkin, joten toivottavasti pääsemme palaamaan sinne vielä uudemman kerran (ja pienemmällä autolla). 

 

Urbanovan rantapuskan pesuhetket ;)

Tässä oli muuten kaksi kertaa Boota isompi koira.

 

- Yöt 120-126. Viimeinen viikko reissattiin pääsääntöisesti yhden yöpysähdyksen taktiikalla - vuoristopuska La Nucia, rantapuska Almenara, luostaripuska Viñaros -kylällä, parkkipuska Barcelonan fribakentällä, ja keskustapuska Tosse de Marissa (kerrassaan upea paikka, josta kirjoitan tarkemmin vielä blogissa). Viimeiseksi kahdeksi yöksi jämähdettiin Begur -kylän fudiskentän vierelle, johon oli järjestetty camppereille aivan loistava luvallinen luontopuska. Upeat lenkkimaastot koirien kanssa, pari hassua autoa, valaistus sun muuta - ihan nappisuoritus kylältä! Costa Bravan alue näyttää muutenkin olevan mukavan suopea matkailuautoilijoille ainakin näin sesongin ulkopuolella, joten lämmin suositus kaikille camppereille!


Puskaennätykset siis paukkuu, ja kuten mainitsin, takana on jo 41 ilmaista yötä toinen toistaan hienoimmissa paikoissa. Rehellisesti sanottuna kaikki puskat ei todellakaan täytä pienintäkään kriteeriä edes siedettävästä yöstä, mutta suurimmaksi osaksi ollaan oltu erittäin onnellisia. Uusi ennätys on saanut meidät niin tyytyväisiksi, että ei ihan helpolla tulla katkaisemaan tätä loistavasti alkanutta (ja halpaa) putkea. Mikäli me tässä kohtaa reissua vielä päätyisimme leirintäalueelle, se vaatisi laajempaa matalapainetta reitin varrella, lukuisia tasaisen harmaita tai sateisia päiviä, jolloin kumpikaan aurinkopaneeleista ei lataisi prosenttiakaan.

 

30:n yön kustannukset oli siis puhdas nolla. Kuluja toki tulee itsepalvelupesuloista (tulisi tosin leirintäalueillakin), ja välillä myös tyhjennyksistä ja täytöistäkin (onneksi harvoin), mutta kun olen laskenut pelkästään reissun yöpymiskustannuksia, pitäydyn tässäkin postauksessa ainoastaan niissä kuluissa. Ehkä Tomppa innostuu jonain päivänä excelinsä kanssa, ja tekee yhteenvedon kaikista kustannuksista, mä en sitä tule tekemään. Huh huh, pois se minusta😅.


126 yötä takana ja vajaa 40 vielä edessä. Tähän mennessä 126 yön majoituskustannukset on kokonaisuudessaan 656,95€, joka tekee yötä kohden 5,21€. Hiton hyvin hanskattu mun mielestä, ja nyt kun on kunnolla tottunut puskaparkkeiluun, voin todeta että oltaispa me hankittu extra-aurinkopaneeli paljon aiemmin!

 

Palaamisiin! 

 

Ps. Ihan hulluja uusia puskaparkkikokemuksiakin on, eli kannattaa pysyä kuulolla. 


Jos et jo seuraa meitä Instagramissa, Facebookissa ja YouTubessa, kannattaa kyllä. Tuoreimmat jutut löytyy kuitenkin sieltä.


Tossa de Marin upea linnoitus.

Pienempien kylien kaduilla juurikaan isommalla autolla ei tee mitään.


Espanjan hurmaavat kylät - osa 1

 

 

Espanjan eteläisin kärki & lounaisrannikko 


Se mikä ensimmäisenä Espanjan eteläkärjestä ja lounaisrannikosta tulee mieleen, on valtavat ja käsittämättömän upeat biitsit, jotka parhaimmillaan jatkuvat silmänkantamattomiin. Seuraavana muistan tuulet, niistä päästiin nimittäin "nauttimaan" ihan kohtuudella ja välillä aivan liiaksikin. Mutta kaunista oli, ja jotenkin yllätyin siitä, kuinka vihreää noilla alueilla oli, verrattuna nyt vaikka Almeriaan tai Motriliin itärannikolla.  


Me kun ollaan tällaisia "maaseutuhöyrähtäneitä", niin etelässä maaseutu tuntui olevan joka puolella. Siis ilman muuta oli kyliä ja kaupunkeja, mutta rauhoittava maaseutu oli aivan siinä vieressä. Viljelyksiä, heppoja, muuleja, lampaita, lehmiä, ja kuten yllä mainitsin, vihreätä.

 

Kuinka ihanaa olikaan päästä Tarifan upeille rannoille.

 

Tarifa - Manner-Euroopan eteläisin kohta

 

Olen ymmärtänyt, että Tarifa on tuulinen - niin tuulinen, että se vie melkein jalat alta. Ja pakkohan tuohon on yhtyä, ainakin melkein. Toisaalta näin jälkikäteen ajateltuna, me ollaan vietetty varmaan puolet reissusta enemmän tai vähemmän tuulisissa paikoissa, joten ehkä tuulet talviaikaan ja kevättalvella ovat yleisiä ympäri Espanjaa. Onneksi lämpöä kuitenkin piisaa, vaikkakin rantalenkillä shortsit päällä saakin kaupan päälle säärien hiekkakuorinnan.


Tarifan hippimeininkiä on kehuttu monessa paikassa, ja toden totta, Tarifa on huomattavan erilainen kuin monet muut Espanjan kylät. Tarifassa on paljon Balimeininkiä (turkooseja ovia ja ikkunoita, surffikauppoja, tatuointiliikkeitä, tyylikkäitä vaatekauppoja...), joka ei mielestäni kovinkaan monesta Espanjalaisesta kaupungista tule ensimmäisenä mieleen. Aallot on tuoneet surffaajat ja kitesurffaajat, ja sen myötä myös Bali on ilmeisesti löytänyt tiensä Espanjaan. 

 

Espanjassakin on todella upeita rantoja, tämä Tarifaa.

Tarifan sympaattinen vanha kaupunki.
 

 

Tarifan vanha kaupunki sen sijaan on totuttua kaunista ja niin, sitä vanhaa. Kauniit vanhat valkopintaiset rakennukset, kapeat kujat, liikkeitten ulkopuolella höpöttelevät ihmiset, pienet hurmaavat kuppilat ja ravintolat, jotka täyttyvät päivä toisensa jälkeen paikallisista (ainakin näin talviaikaan). Espanjan "ulkoilmakulttuuri" on hurmannut tässä matkan varrella täysin, eikä Tarifa tehnyt poikkeusta. Tarifan vanha osa on kaunis ja rannat upeita kuin mitkä - pitkiä ja leveitä, ja kuten sanoin, ainakin talvella tuulisia. Lämpöä kyllä riitti ja aurinkokin antoi parastaan. 


Jotenkin Tarifa jätti kuitenkin kylmäksi, tai odotin ehkä liikaa. Ehkä joulukuu ajankohtana aiheutti tuon fiiliksen, sillä voin hyvinkin kuvitella, miltä tuntuu ja näyttää, kun Tarifa herää talvihorroksestaan, ja upeimmista upeimmat rannat täyttyvät surffareista ja muusta elämästä.

 

Tarifa sijaitsee aivan Etelä-Espanjassa Gibraltarin länsipuolella, ja vastarannalla siintää Afrikka. Olihan se mykistävää seistä niin lähellä toista mannerta. 


Tarifan vanhaa kaupunkia.

Tarifan vanhan kaupungin rouvia.


Barbate

 

Barbate, Tarifan ja Los Caños de Mecan välissä sijaitseva luonnonkaunis pieni kylä, on ehdottomasti käymisen arvoinen. Mitä olen selvittänyt, ilman omaa ajoneuvoa Barbate ei ole erityisen helposti saavutettavissa, mutta saavutettavissa kuitenkin. Menneinä aikoina (siis aivan lähiaikoina) Barbate on myös ollut campereille ystävällinen monine yöpymispaikkoineen, mutta viimeisimmät huhut kertova, ettei siellä vastikään tulleitten säännösten takia olisikaan enää niin luvallista yöpyä. Me yövyttiin tuolla yksi yö erään luonnonsuojelualueen parkkipaikalla muutaman muunkin kanssa, mutta aamulla viranomaiset valitettavasti (ja ystävällisesti) ohjasivat matkailijat yöpymään johonkin muualle. Luonnonsuojelualueet ovat muutenkin Espanjassa "No sleeping" -alueita, joten sinänsä Barbaten politiikka ei hämmästytä. Me oltiin tuolla reissun melkein alkumetreillä, joten ei oltu aivan kaikkia kuvioita sisäistetty, toisin kuin nyt.


Noin 20 000 asukkaan Barbate on kaunis ja jälleen kerran, biitsit vertaansa vailla. Tämä eläväinen kylä on omalla tavallaan yksi hienoimmista missä ollaan käyty, ja vaikka me ei ehditty mm. ravintolatarjontaan tutustumaankaan, rantabulevardin viihtyisät ravintolat houkutteli kyllä pöytiensä ääreen. Kristallinkirkkaat vedet on kuulemma ympäri vuoden surffareitten suosiossa ja ilmasto näillä main Espanjaa on lähes ympäri vuoden aurinkoisen lämmin.

 

Barbatessa on satsattu ulkoiluun ja luontoon. Itse kävin tuolla lenkillä, ja en voinut kuin hämmästellä kaikkia pyöräilypolkuja, joita pitkin pystyi itse asiassa lenkkeillä vaikkapa koko matkan Los Caños de Mecaan - ja siitäkin vielä pidemmälle (ties kuinka pitkälle). Barbaten luonnonpuistot on aivan uskomattomia - sieltä korkealta mäntymetsien alta ja kallioitten reunoilta on henkeäsalpaavat näköalat upeille rannoille ja turkooseille vesille.


Tässä muuten yksi mielenkiintoinen tarina Barbatesta, jonka kertoi Malagassa asuva ystävämme (tämä tarina saattaa muuten osaltaan selittää, miksi paikallisia pidetään hieman epäystävällisinä😂).


Koska Afrikan mantere on aivan tuossa näkökentässä, kulkevat myös osa Afrikasta Eurooppaan tulevista huumeista näillä rannikoilla. Tästä samasta syystä kuulemma myös Barbaten asukkaat ovat äveriäitä, sillä noita huumeita "eksyy" Barbaten rannoille lasteja purkaessa ja kuka ties mistä syistä - ihan vain Barbaten asukkaitten kerättäviksi. Näin muuten itsekin Etelä-Espanjan rannikolla paikallisten keräävän jotain "pussukoita" rantavedestä. Voihan se toki olla, että olivat ruokasoodaa😅.


Barbaten valtavia luonnonpuistoja.

Barbaten upeita lenkkimaastoja.


Los Caños de Meca


Varmasti ja kieltämättä yksi eteläisen Espanjan mielenkiintoisimmista kohteista, ja ymmärsin että se on myös kovasti kasvattamassa suosiotaan vesiurheilijoitten parissa - onhan Tarifa vain noin 60 kilometrin päässä, joten miksipä ei. Los Caños de Meca on ehdottomasti Etelä-Espanjan kätketty helmi lähes koskemattomien rantojensa, sekä kristallin kirkkaitten vesiensä ansiosta. 


Kesäkuukausina Los Caños de Meca herää talvikauteen verrattuna eri tavalla henkiin, mutta toisaalta on hienoa nähdä paikkoja silloin, kun ne ovat ehkä autenttisimmillaan. Los Caños de Meca tunnetaan varsinkin ainutlaatuisesta hippityylistään ja rennon vaihtoehtoisesta elämäntavasta, ja tämä on kyllä asia mikä pienestä kylästä ensimmäisenä tuleekin mieleen. 

 

Los Caños de Meca on boheemi ja ihana.

 

Lukemani mukaan tästä kylästä tuli olennainen osa 1960 -luvun hippi- ja boheemiliikettä, ja se näyttäisi edelleenkin olevan hyvin saman henkinen paikka. Rauhaa ja rakkautta, pyörillä ilman käsiä ja laulaen eteneviä rastatukkia, kadunvarren matalia ja värikkäitä taloja, pieniä putiikkeja ja kutsuvia ravintoloita, joitten asiakkaat sujuvasti ottavat tilansa myös ravintolan ulkopuolelta varsinkin auringonlaskun aikaan. Paikallisia auringonlaskuja onkin kutsuttu taivaalliseksi näytelmäksi, ja yhdyn tuohon täysin. Rannat on niin uskomattoman kauniita, että suosittelen nauttimaan auringolaskuista nimenomaan rannoilla. 


Itse asiassa yksi parhaimmista paikoista auringonlaskun ihailemiseen on niemenkärjessä sijaitsevan majakan Faro de Trafalgarin läheisyydessä. Faro de Trafalgar on Caños de Mecan must see -kohteita, ja todellakin suosittelen kävelyä sinne (tuulien takia kannattaa varata jotain lämmintä mukaan), sillä pelkästään tuo reitti upean rannan ja dyynien välissä on itsessään ikimuistoinen kokemus. Itse majakka on rakennettu vuonna 1860 ja vielä tänä päivänäkin se näyttää tietä merenkulkijoille. 


Historiasta kiinnostuneille, Trafalgarin niemen edustalla käytiin lokakuussa 1805 Napoleonin sotiin kuuluva meritaistelu ranskalais-espanjalaisen laivaston ja Britannian laivaston välillä. Tuolloin Englannin kuninkaallinen laivasto tuhosi vastustajansa. Taistelu on maailman historian kuuluisimpia meritaisteluita ja samalla Napoleonin sotien tärkeimpiä taisteluita.


Tämä osa Espanjaa on hurmannut meidät täysin, mutta se nyt on selvää. Meidät on yksinkertaisesti äärimmäisen helppo hurmata upeilla rannoilla. Niitä täällä riittää💛.

 

Ps. Jos et seurannut meitä jo YouTubessa, niin tsekkaa ihmeessä, tästä linkistä.


Faro de Trafalgar -majakka, vieläkin toiminnassa.

Los Caños de Mecan upeita auringonlaskuja.

Los Caños de Mecan rannat on mielettömän upeita.


Puskaparkkeilun 11 mielenkiintoisinta kokemusta

 

 

Rehellisesti sanottuna, puskaparkkeilu on parhaimmillaan sen 100 kertaa nautinnollisempaa, kuin pakkautuminen ahtaille leirintäalueille. Täällä Espanjassa (varsinkin aurinkorannikolla) moni camping -alue on sitä paitsi täynnä, ei pelkästään suomalaisia, vaan myös saksalaisia, ranskalaisia, espanjalaisia ja hollantilaisia. Ne jotka on harrastaneet Espanjaa talvehtimiskohteenaan jo useampia vuosia, ovat älynneet varata oman slottinsa leirintäalueilta vaikka kuinka kauan sitten. Me ei, koska ollaan täysiä noviiseja, mutta vaikkei oltaisikaan, me tuskin viihdyttäisi yhdessä paikassa edes kahta viikkoa. 

 

Saatika sitten koko talvea.

 

Olen jo aiemminkin kirjoittanut puskaparkkeilun haasteista ja hölmöistä jutuista ainakin täällä, mutta kokosin tähän postaukseen 11 mielenkiintoista (vähän jopa ällöttävääkin) kokemusta:

 

Näitä muistomerkkejä löytyy aika paljonkin Espanjan rannikolta.


 

Reissun ikävimmät puskakokemukset

 

  • Alle metrin päähän parkkeeraaminen, sitä mä en käsitä. Usein puskaparkki on nimittäin valtava alue (vaikkapa parkkis), jossa on tilaa vaikka muille jakaa - siltikin joku idiootti tuppaa kylkeen kiinni. Nää autot (ainakin matkikset, en tiedä niistä kuorma-autoihin väsätyistä menopeleistä) ei nimittäin ole kovinkaan äänieristettyjä, eli voin luvata että jokainen vessassakäynti kuuluu myös jos ei ihan sisälle autoon, niin ainakin heti siihen auton ulkopuolelle. Ei mene jakeluun.
  • Monet puskaparkit vetää myös paikallista nuorisoa muhinoimaan autoihinsa. Mua ei ainakaan kiinnosta seurata sivusta täysin avointa sitä (tiedätte mitä tarkoitan), mutta kai tässä täytyy nostaa hattua paikallisten rohkeudelle - niitä ei tunnu haittaavan mikään. Vaikka mä muitten jättämiä roskia korjaankin, käytetyt kortsut jää kyllä mun puolesta paikoilleen.
  • Roskat, roskat, roskat! Niin paljon kuin puskaparkkeilijoita on tavannutkin, en usko että heidän jälkeensä jää roskia. Sen sijaan olen huomannut monen puskaparkkeilijan keräävän alueelta muitten jättämiä roskia, niin mekin tehdään. Joten pisteet siitä meille puskailijoille.
  • Ehkä pahin kokemuksista sattui Malagan parkkipaikkapuskassa (Maxi Asian -halpahallin vieressä). Oltiin oltu tuolla aiemminkin kymmenien muitten puskailijoitten kanssa, eikä mitään ongelmia. Viimeisellä kerralla siellä ("viihdyttiin" kokonainen yksi yö) joku espanjalaisporukka oli vallannut yhden kulman koko parkkialueelta. Heillä oli mukanaan lapsia ja lemmikkejä, silti koko heidän ympäristö oli täynnä ripulipaskaa papereineen, jätevedet ja vessat tyhjennettiin asfaltin reunaan aivan häpeilemättä, oli huutoa ja valtava määrä roskaa. Never again siihen puskaan. 
  • Vaarallisin puskakokemus tapahtui eräällä ranta-alueella, johon pysähdyttiin vain muutamaksi tunniksi. Alueella oli leiriytymiskielto, siltikin siellä oli yöpymässä monia matkailuautoja, mikä on selkeästi tyypillistä off -seasonilla. Useissa paikoissa poliisit käy pyörähtämässä, mutta katsoo kuitenkin läpi sormien, mikä on ehdottomasti kiva ja järkevä juttu paikallisille yrittäjillekin. Tuolla ranta-alueella kuitenkin paikallinen nuoriso (taas kerran) päätti ajaa hengenvaarallista rallia kaasu pohjassa lukuisten matkailuautojen välissä. Ilmeisesti tuolla kerralla ei kuitenkaan käynyt mitään, mutta alle olisi hyvin voinut jäädä joku pikkuinen lemmikkikoira, tai vielä pahempi, joku pikkuinen lapsi. Ja hei, mulla ei ole mitään nuorisoa vastaan! Me ollaan pyöritty kohta jo 20 vuotta skeittareitten parissa, enkä ikinä koskaan milloinkaan voisi kuvitella heidän käyttäytyvän noin törkeästi.
  • Ja sehän on puskailussa aina ikävää, kun joko illalla myöhään, tai aamulla kukonlaulun aikaan poliisi tulee paikalle ja käskee poistumaan. Onneksi meille on käynyt näin vain kaksi kertaa, eikä sakkoja ole jaeltu.
 

Mä tykkään näistä rouheista campervaneista.

Vain mielikuvitus on rajana omaa campperia rakentaessa.

 

Reissun kummallisimmat puskakokemukset

 

  • Eräässä rantapuskassa Malagassa Bandyn oveen koputettiin. Oven takana seisoi ruotsalainen mies, jolta oli vaimo kadonnut. Vaimo oli lähtenyt lenkille muutamaa tuntia aiemmin, ja tämä ruotsalainen mies oli jäänyt autoon päikkäreille. Herättyään hän yritti tavoitella vaimoaan, jonka puhelin kyllä soi (ei siis ollut akku loppunut), mutta puhelimeen ei vastattu. Voin itsekin hyvin kuvitella kuinka hirveältä tuntuu, kun muutaman tunnin jälkeenkään ei saa kumppaniaan kiinni, vaikka he ehdottomasti vastasivat kuulemma toistensa puheluihin. Päätettiin siinä yhteistuumin soittaa poliisille, sillä olisihan vaimo voinut jäädä vaikka auton alle. Siinä poliisille soitellessa vaimo kuitenkin käveli ihmeissään paikalle. Hänen puhelimensa oli ollut äänettömällä. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
  • Mijasin fribakentän puskaparkissa ollaan yövytty yhteensä noin 1,5 viikkoa. Usein on tuullut todella paljon, ja välillä taas niin helvetisti, että on aamuyöstä pitänyt lasketella alas merenpinnan tasolle, ihan vaan ollakseen turvassa. Näin tapahtui myös jokunen yö sitten. Vaikka noin kova tuuli onkin vähän kummallinen juttu, siellä se kaiketi on näin kevättalvella normaalia. Mutta se mitä yksi yö juuri ennen Mijasin kisojen alkua (Mijas Spring Opener 2024) tapahtui meidän puskaparkissa (eli väylällä 13) oli todella hämmästyttävää. Meidän ikkunaan koputettiin ja nuorehko espanjaa puhuva nainen pyysi apua - heidän auto pitäisi saada väylältä 13 takaisin ylös (on muuten kohtuullinen alamäki leveine ja syvine railoineen) mieluiten hinaamalla, koska heidän autostaan oli akku loppu. Siis täh? Eli meidän nukkuessa, pariskunta oli autossa ehkä hieman nauttinut jotain (muhinoinnista ehkä?) kuunnellen musiikkia, jolloin auton akku oli tyhjentynyt. Siitä sitten oli yritetty mäkistarttia väylää 13 pitkin (kohtuujyrkkä alamäki) sillä seurauksella, että auto oli lopullisesti hyytynyt syvän railon reunalle. Meiltä ei löytynyt rohkeutta (eikä olisi ollut mitään järkeäkään) lähteä pelastusoperaatioon Bandyn kanssa, keskellä yötä, kovassa myrskyssä, ei helvetissä. Tomppa kertoi aamulla alkavista kisoista ja kehoitti tilaamaan hinausauton paikalle. Ei tiedetä mitä tapahtui, mutta aamulla seitsemän aikaan kyseinen auto oli kisaväylältä kadonnut. Nainen osoittautui muuten loppupelissä suomalaiseksi.

Mijasin vuoripuska, aivan ihana paikka kun ei tuule liikaa.

Tässä pahamaineinen fribaväylä, jonne yöllinen auto oli valutettu.

 Reissun hauskimmat/mukavimmat puskakokemukset

 

  • En tiedä mitä kaikkia palveluja muut puskailijat tarjoavatkaan kanssareissaajille, mutta me ollaan törmätty ainakin hiustenleikkuuseen ja hierontaan. Pitäisköhän Tompan alkaa antamaan kitaratunteja?
  • Portugalin fribaradan puskassa oli köysi vedetty paikan eteen pysäköinnin estämiseksi, mutta köyteen oli kiinnitetty kyltti - Discgolfers welcome😍.
  • No niin, tämä kokemus on Nerjan puskasta (josta tuli aamulla häätö), ja tämä on samalla sekä sydäntä lämmittävä, että karmea kokemus. Tutustuin saksalaiseen mieheen, joka oli liikkeellä todella rouhealla (mullekin kelpaisi) campperilla. Hänellä oli mukanaan kolme koiraa, joista yksi hyvin pikkuinen kainalossa kulkeva arkajalka. Tuolla pikkuisella oli toinen silmä sokea, ja muutenkin tarina tuon reppanan takana oli sydäntäsärkevä. Tämä saksalainen mies on kokenut Espanjan reissaaja ja hänellä oli jo kaksi vanhempaa Espanjasta pelastettua koiraa. Paikallisilla metsästäjillä (ainakin toisilla) on tapana pitää pentueesta ne vahvimmat, ja sen sijaan että vaan yksinkertaisesti ampuisivat huonompikuntoiset pennut, ne heitetään elävinä vuorilta alas. Voitko kuvitella? Tämä pentu oli sellainen. Pennulla oli myös sisko tai veli, joka koki saman kohtalon, mutta kaikista vuorilla kävelyistä huolimatta tämä koiranpelastaja ei löytänyt toista pentua, ainoastaan tämän puolisokean ressukan. Ja hän etsi toista pentua ympäri vuoria pitkään. Kun me heitettiin aamulla heipat poliisien käynnin jälkeen, hän kertoi saaneensa poliiseilta erikoisluvan jäädä parkkiin, sillä hän oli viemässä pentua eläinklinikalle tarkastukseen. Mun sydän suli, onneksi tällaisia sankareita vielä löytyy. Rohkeita ja epäitsekkäitä, joilla on sydän paikallaan. Heidän takiaan maailmalla on vielä toivoa. 

 

Ps. Kaikessa hässäkässä en edes ehtinyt ottamaan kuvaa saksalaisesta pelastajasta ja hänen koiristaan. Tuo keltainen rekka oli Yellow Scorpion nimellä kulkeva "matkailuauto" ja rekkakuvan ihan oikeassa reunassa näkyy kyseinen pelastaja. Viimeinen kuva puolestaan on pelastajan oma campervan, ja kuvan vasemmassa reunassa näkyy myös hänen pelastamansa kolme koiraa. Hän on pelastanut koiria Espanjasta enemmänkin, hoitanut kuntoon ja vienyt Saksaan. Kaikille on onneksi löytynyt uusi koti, paitsi tietenkin näille kolmelle, jotka hän on itse pitänyt💗.


Yellow scorpion ja oikealla saksalainen sankari.

Sankarin auto ja vasemmalla näkyy myös pelastetut koirat. Ihana ihminen.

 

Reittisekoilua - yöt 64-96. Valencia, Barcelona, Valencia, Malaga, Mijas, ja taas CHIPIONA! Pimpelipom...

 

 

Pelkästään otsikkoa katsomalla tulee väkisin mieleen, että pitäisköhän tässä jopa muuttaa tuonne Chipionaan? Sen verran usein ollaan tämän roadtripin aikana siellä käyty, että jonkinmoisen residenssin hankkiminen sieltä saattaisi tulla jopa halvemmaksi, kuin edestakaisin suhaaminen😂.

 

Niin tai näin, Barcelonassa oli kisat tammikuun lopussa (II Catalunya Open 2024) ja pari viikkoa siitä Chipionassa pidettiin kisat, eli ollaan nyt vedetty aikalailla samaa reittiä yläs alas jo viikkoja. Hommasta on kadonnut järki jo aikaa sitten, mutta kirjoitinkin siitä jo aiemmin täällä. Viimeisimmissä kisoissa Chipionassa eräs tanskalainen kisaaja totesikin meitä hyvästellessään näin; "En epäile yhtään, etteikö pian taas törmättäisi. Te kun tunnutte olevan vähän joka puolella"! Oltiin siis ilmeisesti tavattu aiemminkin tällä reissulla.

 

Noissa tammikuun lopun Barcelonan kisoissa tipahteli moniin muihinkin kisoihin kutsuja, ja siitähän tuo loppureissun suunnitelmakin näyttäisi viimein muodostuneen. Vaikkei meillä alunperin ollut tarkoitus suunnata Pohjois-Portugaliin, uusimmissa suunnitelmissa me tehdään se kuitenkin. Maaliskuun lopussa on Santiago de Compostelassa jälleen fribakisat, joten mikäpä fribahulluja pysäyttäisi. Tulisihan sitä samalla nähtyä pohjoinen Portugal, kuten myös pohjoinen Espanja (huh huh, tulee melkein hiki pelkästä kirjoittamisesta)...

 

Mutta asiaan. Viikot tammikuun lopusta lähes helmikuun loppuun meni jotakuinkin näin: 


Kutsuivat tätä hippimonumentiksi, ainakin lemmikkien hautausmaa tämä oli.


- Yöt 64-70. Oltiin siis matkalla Barcelonaan siellä järjestettävien II Catalunya Open -fribakisojen takia, mutta tämä vain nyt selvennykseksi, miksi reitistä muodostui taas näin järjetön. Valencian La Pobla de Farnals -kylän tuttu rantapuska näyttäisi vakiintuneen meille sellaiseksi "otetaan happea pari yötä" -paikaksi, joten vietettiin kymmenien muitten autojen kanssa siellä taas kaksi päivää elpyen. Kivenheiton päässä tuosta rantapuskasta on muuten matkailuautojen ilmainen tyhjennys -ja täydennyspaikka, joka nostaa kyseisen rantapuskan arvoa kummasti. Olisipa muutkin provinssit yhtä järkeviä ja matkailijaystävällisiä! Tuosta rantapuskasta siirryttiin Barcelonan nurkille Vinaròs -kylään vanhan kirkon parkkikselle. Siitä Sentmenat -kylään linnan parkkikselle, sitten hautausmaan parkkikselle, josta viimein fribakentän parkkikselle. Ei siis yhtään camping -aluetta koko viikkona, joten viikon yöpymiset yhteensä 0€. Oh la laa!!!

 

Ermita de la Misericòrdia i Sant Sebastià de Vinaròs.

Parque de l´Hostal Del Fum (fribakisat Barcassa)

Upeat puitteet fribakentälle Barcelonassa

 

- Yöt 71-77. Pari yötä notkuttiin Barcan fribakentän parkkiksella muutaman muunkin pelaajan kanssa, ja sittenhän me alettiin taas valumaan kohti Chipionaa. Yksi yö vietettiin Tarragonan vieressä yksityisellä pihalla sähkön päässä (löytyi Park4Nightista) hintaan 15€/yö sähköineen, ja tuo olikin muuten ihan kiva puutarhapaikka. Siitä päädyttiin taas kolmeksi yöksi Valenciaan La Pobla de Farnals -kylän mukavaan ja tuttuun rantapuskaan. Tuolta matka jatkui kohti Malagaa ja vietettiin yksi yö jälleen La Vila Joiosa kylän katupuskassa rannalla. Isot rakennustyömaat oli pyörähtänyt siellä käyntiin, eli sinne ei selvästikään kannata enää palata. Viikon kokonaishinnaksi tuli 15€.


- Yöt 78-84. Edellisestä paikasta me jatkettiin taas Malagaan pariksi yöksi treffaamaan esikoista. Matkalla sinne pysähdyttiin väsyneinä yhdeksi yöksi puskaan Roquetas de Mariin katuparkkiin. Noista kadunvarsiyöpymisistä mä meinaan aina saada hermoromahduksen, mutta välillä niihin on vaan pakko sortua, kun ei voimat riitä pidempään etsimiseen. Malagan öistä toinen vietettiin tutussa rantapuskassa Sacaba beachillä, ja toinen tutussa parkkipaikkapuskassa Maxi Asia -marketin vieressä. Tällä kertaa parkkipuska osoittautui koko reissun kamalimmaksi kokemukseksi, mutta en avaa sitä tässä nyt enempää, vaan yritän muistaa kirjoittaa noi kamalimmat ja parhaimmat kokemukset ihan omana postauksenaan. Tuolta ajettiin Mijaksen fribakentän upeaan puskaan vuorille, jossa nautittiin kokonaista kaksi yötä. Siitä sitten yllättäen taas Chipionaan, mutta nyt päätettiin taas valita tuttu matkaparkki La Laguna pariksi yöksi hintaan 15€/yö. Viikon kokonaishinnaksi muodostui parin camping -alueella vietetyn yön jälkeen 30€.

 

Parit suosikkiskeittarit Malagassa<3

Maisemia Mijasin vuorilta.

 

- Yöt 85-96. Listaan tähän viimeiseen kappaleeseen 12 yötä, jotta päästään tähän päivään, eli 21.2.2024. Huh, olipahan listaamista😅. Ensimmäiseksi yöksi jäätiin vielä tuttuun La Lagunaan Chipionassa hintaan 15€/yö. Fribakisat Chipionassa lähestyi, joten parkkeerattiin yhdeksi yöksi fribakentän puskaan, jotta päästiin treenailemaan. Siirryttiin siitä kuitenkin kolmeksi yöksi tuttuun rantapuskaan Chipionassa (Playa de las Tres Piedras) huomataksemme, että matkailuautoja on todellakin aivan älyttömästi liikkeellä. Paikat oli täynnä, karnevaalit tulossa, ja mitä juttelimme mukavien brittinaapureitten kanssa, tulossa oli myös lisää camppereitä. Päivää ennen kisoja palattiin fribakentälle puskaan, jossa vietettiinkin kaikki players meetingin ja kisojen kolme yötä. Kun kisat viimein 18.2.2024 loppui, jaksettiin ajaa kokonaista 20 kilsaa seuraavaan kylään El Puerto de Santa Maria, jossa itse asiassa elvytään vieläkin. Tämä on muuten reissun paras puska kaikista ja kaiken lisäksi biitsillä. Ollaan siis nautiskeltu sydämemme pohjasta. Tässä kappaleessa siis kaksitoista yötä, joista ainoastaan yksi vietettiin camping -alueella. Siis WOW - uusi enkka! 12 yön hinnaksi tuli kokonaista 15€, oh la laa!

 

Chipionan suosikkirantapuska.

Eteläisessä Espanjassa on muuten paljon upeita heppoja.

 

Tässä postauksessa on yhteensä 33 yötä, joitten hinnaksi tuli yhteensä 60€. Ihan sikahyvä saavutus! Tuohan tekee nimittäin vain 1,82€/ yö, eikä sen paremmaksi saaminen ole yhtään helppo nakki. Ollaan siis erittäin tyytyväisiä tähän. 

 

Kun mä nyt vedän yhteen koko reissun (96 yötä), saadaan yöpymisten hinnaksi yhteensä 656,95€. Ja kun toi jaetaan kaikilla 96:lla reissupäivällä, saadaan yhden yön hinnaksi 6,84€. Tuo hinta/yö tulee varmasti putoamaan, sillä vastahan me ollaan päästy puskailun makuun, varsinkin uuden kannettavan aurinkopaneelin myötä. Mikäli aurinkoa riittää, ei pitäisi olla ongelmia puskailla vielä enemmän. Pienenä huolenaiheena loppureissua ajatellen on se, että vaikka koko reissun ajan meitä matkiksia on ollut liikenteessä ihan reippaasti, niin nyt niitä vasta onkin kaikki paikat pulloillaan. Miten ja mihin mahtuu sekaan, siinäpä vasta kysymys


Me ollaan oltu reissussa nyt yhteensä 96 yötä. Täällä El Puerto de Santa Marian rantapuskassa on nasta olla (jamejakin tarjolla mikäli haluaa), joten nyt hengitetään syvään ennen seuraavaa siirtymää Mijasiin. 

 

Huomenna palkitsen itseni kampaajalla, so wish me luck😂.

 

Hei muuten! Seuraatko meitä jo facebookissa, instassa ja Youtubessa?


El Puerto de Santa Marian söpöjä katuja

Puerto Sherry juuri ennen auringonlaskua


Roadtripin puolenvälin havainnot

 

 

Jos mä nyt väittäisin, että koko reissu on ollut yhtä valtavan suurta ja onnellista matkantekoa, valehtelisin teille ja itsellenikin päin naamaa. On se toki ollut sitäkin, mutta on tämä myös ollut hiton raskasta ja vähän yksinäistäkin (vai pitäisikö sanoa kaksinaista😂). Kun myrskyää ja sataa kaatamalla, kaikki on yhtä helvettiä.

 

Toisen naama ärsyttää toisinaan niin paljon, että jos voisin, vetäisin kaikki mahdolliset ovet kiinni takanani ja hautautuisin onnellisena omaan ylhäiseen yksinäisyyteeni. Ihan ikiomaan kuplaan sulkeutuminen onnistuu toki reissussakin, mutta se vaatii sitten lenkille lähtemistä tai vastaavaa, mikä ei tietenkään ole huono asia. Mä voin hyvin kuvitella, että mikäli parisuhteessa ei asiat ole edes kohtuullisen hyvin, tällaista reissua ei kannata edes suunnitella.


Kokkailuja Bandyssä, pienet neliöt ei helpota hommia.

Pyykkiäkin pitää pestä ja nämä maksulliset mestat on kyllä tosi hyviä.

Yksityisellä pihalla luvallisessa parkissa.

 

Alun innostus on lätsähtänyt, turha sitä on kieltääkään. Jatkuva tien päällä oleminen käy välillä hermoille, jolloin tulee näitä "ihan sama" -vastauksia toisen esittämiin kysymyksiin. Uudet maisemat ei jaksa kiinnostaa siinä määrin, kuin alussa. Toki me ollaan vedetty viimeiset viikot vähän samoja reittejä kuin alussakin, mutta kolmen viikon päästä olisi tarkoitus virittää kompassi uusille taajuuksille. Kirjoitin taannoin Samuilla asuessamme kolmen kuukauden kuopasta, ja ehkä nyt on vähän sama kuin silloinkin - kaikki on vähän plääh... Mä muuten veikkaan, että kun viimein ollaan Kemiönsaaren tiluksilla, koirat nukkuu viikon putkeen. Ja pussaa Pauliinatädin puhki😁.


Nyt täytyy selvästi ottaa itseään niskasta kiinni, jotta löytää sen alkureissun innostuksen!

 

Portimãon ihania biitsejä.

Sagrada Familia Barcelonassa.

Chipionan katuja.

 

Muita reissuhuomioita:


  • Camping -alueilla ja varsinkin nk. matkaparkeissa autojen turvaväleistä ei ole tietoakaan. Ymmärtääkseni Suomessa autojen turvavälin pitäisi olla minimissään neljä metriä, Espanjassa ja Portugalissa monissa paikoissa hyvä kun edes metri täyttyy. Joissain puskaparkeissa autoja on niin paljon pienellä alueella, että edes sekään ei täyty, hyvä kun edes oven saa auki. Siksi hyvä puska on paras puska.
  • Ranskalaiset ja saksalaiset ei puhu kuin omaa kieltään, eikä valtaosa espanjalaisistakaan. Oli muuten hauska seurata sivusta, kun eräässä matkaparkissa saksalainen rouva parin fifin kanssa valitti espanjalaiselle isännälle sähköjen toimimattomuudesta. Kumpikaan ei tajunnut toisiaan, mutta välien selvittely jatkui siitä huolimatta pitkän tovin.
  • Espanjalaiset on kovia roskaamaan, varsinkin nuoret. Useissa puskissa paikallisia autoja on pysähtynyt aivan viereen esim. Burger Kingin pussin kanssa, ja kun eväät on syöty, roskat tippuu ikkunasta niille sijoilleen. 
  • Suurin osa täällä roadtrippaavista kanssamatkailijoista on saksalaisia, seuraavaksi tulee ranskalaiset ja sitten espanjalaiset. Suomalaisiakin on, mutta mitä ilmeisemmin suurin osa heistä on juuri aurinkorannikolla, ja nimenomaan pitempiaikaisilla soppareilla paikallisilla Camping -alueilla. Nehän on nimittäin täynnä.
  • Bandy (meidän auto) on osoittautunut luotettavaksi (koputtaa puuta...) ja oikein mukavaksi ajaa. On vaan ihan pakko ihmetellä, kuinka hemmetin pieniin kujiin Bandy taipuukaan - sellaisiin kujiin, joihin ei varmuudella vielä 1,5 kuukautta sitten oltais edes yritetty. Tai ainakin itku olisi päässyt yrittäessä.
  • Sadekelit on syvältä sieltä! Koirat on märkiä, maa on märkä, matot on märkiä, koirien pedit ja pyyhkeet on märkiä, etkä saa mitään kuivumaan mihinkään. Matkailuauto on sateella yksinkertaisesti karmean pieni koppi neljälle.

 



 

  • Hyvien puskaparkkien löytäminen ei ole helppoa, ja moni esim. Park4Night -sovelluksessa olevista puskista on todella roskaisia jättömaita ja äänekkäitäkin. Yksinkertaisesti ihan hirveitä. Unelmapuskan löytäminen on haastavaa, sillä kuinka löytää paikka, jota kukaan muu ei ole löytänyt? Jokaisen maapläntin omistaa kuitenkin joku. 
  • Ollaan kuitenkin opittu jo hitusen verran puskaparkkeilusta; yritetään minimoida kiilojen (millä auto saadaan vaateriin) käyttö ja pysäköidään auto maaston perusteella. Alkumatkalla käytettiin vielä halogenilamppuja, nyt ei, sillä kaikki on korvattu ledeillä ja patterilampuilla. Me myös katsotaan nykyään ennakkoon mahdollisen puskaparkin ympäristön maastokartta, sillä koirillekin on tärkeä löytää ulkoilumahdollisuudet.
  • Puskaparkkeilijat on todella siistiä ja toisiaan kunnioittavaa porukkaa. Auringon laskiessa jokainen sulkeutuu "omaan kuplaansa".

Mojácarin puskassa ei toiminut netti.

Sacaba beachin rantapuska Malagassa.

 

  • Se "oma kupla" onkin ihan käsittämätön juttu. Kun asettelet "foliot" kaikkiin ikkunoihin, auto näyttää ulkoapäin vain parkkeeratulta, ei asutulta autolta. Sisältäpäin katsottunakin "ulkomaailma" katoaa täysin, ja voit kuvitella itsesi vaikka upean vuoren rinteelle, sinne missä ei ole ketään muita.
  • Reissun halvin diesel on maksanut 1,299€/litralta.
  • Meidän Kemiönsaaren koti ja tilukset on saanut valtavan merkityksen ja odotan sitä hetkeä, kun saan päästää koirat pihalle vapaaksi. Puhumattakaan siitä hetkestä, kun pääsen upottamaan sormet kukkaruukkuihin ja syvälle kasvimaahan. Tällä hetkellä voin vain kuvitella miten ihanalta oma puusauna tuntuu, tai miltä tuntuu kun voin vallata pelkästään itselleni neliöitä vaikka 10 000, eikä kukaan tule kyselemään mitään lupia tai millä asioilla liikunkaan. 
  • Ihan parasta on kuitenkin taas tavata koko family ja ne parhaista parhaimmat frendit💗. 

 

Ps. Pidettiin Tompan kanssa tossa pienimuotoinen palaveri ja päätettiin taas heittäytyä koko alkumatkan innolla tähän seikkailuun! Onhan tätä vielä jäljellä... 


Esikoisen ja muutaman muun skeittarin kanssa tapaksilla Malagassa<3

Chipionan fribakentän komea auringonlasku

Kippis roadtripin jatkolle!


 
Back to Top